Helmikuun viimeisellä viikolla, koululaisten talvilomaviikolla, ei Kouvolan nurkilla ollut sitäkään vähää lunta kuin esimerkiksi pari viikkoa aiemmin kun kävin koskikaraa katselemassa Verlan lähistön Myllykoskella.
Kuiva soratie pöllysi auton perässä kun ajoin Valkealan Hautalan kylälle Latupirtin parkkipaikalle, josta kävelin jäisen koppuraista kangasmetsää, ja osin polkujakin, Lappalanjärven rantaan.
Rantahiekka näytti lähes kesäiseltä, vaikka maa olikin kylmä ja "muutama" jäälohkare rannassa. Aurinko lämmitti silti.
Kuusankosken maamerkki, UPM:n tehdasintegraatti paperi- ja sellutuotantoineen näkyy kauas. No, tänne Lappalanjärven vastarannalle ei ole Kuusaanniemestä matkaa kuin muutama kilometri.
Hetkellisesti tuuli yltyi pieneksi puuskaksi. Se ja kylmenevä iltapäivä ja alkuilta saivat jäät ääntelemään välillä voimakkaastikin.
Helinää, vonkumista ja paukahtelua. Aika ajoin jäälohkareet alkoivat pyrkiä toistensa päälle.
Oli pakko välillä välillä vilkuilla ympärilleen ja varsinkin olan yli rannan ja metsän suojiin, olisiko sujuva pakoreitti tarvittaessa selvä, jos jäät lähtisivät nopeasti liikkeelle.
Tarvetta pakomatkalle ei tullut.
Paikoitellen vesi oli niin korkealla, että jäät olivat saartaneet osan rannan puista.
Helmikuun viimeisen keskiviikon alkuilta, 26.päivänä alkoi vähitellen kääntyä hämärän puolelle.
Parista pakkasasteesta ilma viileni nopeasti noin neljään viiteen asteeseen miinukselle. Yöksi pakkanen kiristyi vielä lähelle kymmentä astetta.
